Aamuisia hetkiä

Tämä aamu on mennyt leppoisasti, vaikka lapset ovat molemmat flunssan kourissa. Seitsemältä jälleen päätti Eliel herätä, eikä auttanut vaikka kuinka yritettiin saaha vielä nukkumaan. Onneks molemmat on ollu hyväntuulisia, niin äitilläkään ei ole kovin morkkisaamu. 

Tänään olisi tarkoitus kuvailla vähän meidän kotia, ja postailla hankintahaaveista, kuten lampuista. Haaveena ne saattaa kyllä olla vielä pitkäänkin ;)

Herkkulakon ihanuus ja kauheus

Huomenta!

Aloitin viikko sitten herkkulakon. Syitä sen aloittamiseen oli monia, mutta 

päällimmäisenä on ajatus siitä, että haluan jättää jokapäiväiset napostelut ja

"kahvinkaverit". Olen nimittäin kahvifriikki ja suklaa ja kaikennäköiset leipomukset kyllä 

maistuvat. Meillä mies ei juuri välitä mistään makeista leipomuksista, joten jatkuvan 

leipomisvimman ansiosta minulla tuli herkuteltua turhan paljon. 

Raskauskilot ovat karisseet aikalailla huomaamatta, mistä olen tosi kiitollinen. En halua vähentää herkuttelua siksi, että laihtuisin. Ennemmin toiveena olisi pysyvä elämäntapa, johon sisältyy monipuolinen ja terveellinen ruoka sekä säännöllinen urheilu. Haluan kyllä säilyttää rennon asenteen syömiseen, sillä en usko totaalisen epäterveellisestä kieltäytymisen johtavan kovin onnelliseen olotilaan. Tämä herkkulakkokin kestää lähinnä muutaman viikon ja sitten suon itselle vähitellen pieniä makeita herkkuhetkiä.

Tähän asti olen kieltäytynyt kunnialla kaikista herkuista, ja olen aika ylpeä siitä, kuinka kivuttomasti se on tapahtunut. NYT kuitenkin, huonosti nukutun yön jälkeen, maksaisin aika paljon muutamasta suklaapalasesta aamukahvin seurana.

Suomalaisella sisulla siis eteenpäin.

P.s. Kuvia alkaa tulla piakkoin, kunhan alan oppia tuota canonin ihmeellistä maailmaa. Tässä jokunen kuolauskuva herkkulakkolaisille. Harmi, etten kuvannut herkullisia smoothieita, joita olen onnellisena nauttinut tässä viikon aikana. Huomattavasti enemmän tulee syötyä marjoja, kun ei syö muuta makeaa.

Illan hämärissä

En muista, milloin viimeksi olisimme menneet näin aikaisin nukkumaan. Eliel oli nuhainen ja kipeän oloinen, joten laitomme hänet jo ennen kahdeksaa unille. Yhdeksältähän me oltiin koko perhe jo vaakatasossa, mutta eihän se uni tullut silmään. Hiippailin parin tunnin yrittämisen jälkeen syömään appelsiinin ja tekemään tätä uutta blogiani. Olen edelleen hieman hämillään tämän blogin kanssa. En ole ihan varma, onko minun järkeä alkaa kirjoittaa tätä. Enkä ole varma osaanko edes! 

Jostain syystä minulla on kuitenkin jo pitkään tehnyt mieli kokeilla. Ihan vain pikkuisen testata. Minua houkuttaa ikäänkuin ajatus päiväkirjasta, johon voin liittää ikimuistoisia hetkiä siitä, kun olimme opiskelijoita ja poikasemme olivat pieniä. Juuri tänään naurettiin kyyneleet silmissä videoille, joita olimme kuvanneet pikkuvauva-Elielistä (niinkuin tämä itse tuumasi). Ymmärsin, miten miten suuri arvo niillä on jo vuoden-kahden päästä, saati sitten kun lapset ovat itse aikuisia. Haluaisin tallettaa näitä monia ainutlaatuisia hetkiä johonkin. Ehkä blogini kautta innostun enemmän kuvaamaan lapsiani ja kirjoittamaan muistiin heidän hassutuksiaan.

Tähänhän saattaa jäädä koukkuun! Nyt nukkumaan, hyvää yötä!